Jaloviinan historia #

Ohrasta valmistetun etanolin, konjakin, pohjaveden ja sokerin oikeasuhteisella yhdistämisellä syntyy jaloviinaa. Vaan miten syntyi jaloviina historiallisena ja kulttuurillisena ilmiönä?

Aivan aluksi

Jaloviina varsinaisena alkoholijuomana sai syntynsä kieltolain jälkimainingeissa syksyllä 1932, jolloin ensimmäinen jaloviinalaatu, kolmetähtinen ***Extra tuli myyntiin Oy Alkoholiliike Ab:n eli tuttavallisemmin Alkon myymälöissä. Janoinen kansa sai muutamaa kuukautta myöhemmin unohtumattoman joululahjan, kun yhden, kahden ja kolmen tähden Jaloviinat saapuivat myymälöihin.

Mielenkiintoista tässä on se, ettei Jaloviinaa tai sen puoleen muitakaan kotimaisia alkoholijuomia ollut listalla Alkoholiliikkeen myymälöiden ensi kertaa avautuessa 5.4.1932. Kotimaiset tuottajat ja uusi monopoliorganisaatio painiskelivat todellisen kiireen kanssa, sillä julkiset päätökset oli tehty vain muutamaa kuukautta aiemmin.

Leikatuilla konjakeilla, joihin Jallukin itseoikeutetusti kuuluu, oli kuitenkin ollut Suomessa jo pitkä historia. Itse asiassa 1800-luvun loppupuolella suurin osa maahan tuodusta konjakista leikattiin kotimaisten alkoholitehtaiden etanolituotoksilla ja vastaavia ns. värjättyjä viinoja tuotiin myös ulkomailta. Osittain kyseessä lienee ollut loogisen tuotekehityksen tulos vaatimattoman ostovoiman ja mannermaisten väkijuomien viehätyksen välillä, toisaalta heikkolaatuisilla pseudokonjakeilla oli helppo työntää huonoa paloviinaa markkinoille. Oli miten oli, suomalaiset makunystyrät ja viinapää tutustuivat syvällisesti leikattuun konjakkiin kieltolakia edeltäneinä vuosikymmeninä.

Kielletty hedelmä #

kuva puuttuu

Njet!

Suomalaisen raittiusliikkeen kohtuullisuusajattelu muuttui kansainvälisten esikuviensa tapaan yhä radikaalimmaksi 1800-luvun loppupuolella. Samaan aikaan kun värjätyt viinat virtasivat, kasvoivat vaatimukset väkevien alkoholijuomien tai alkoholijuomien ylipäänsä kieltämiseksi. Kotipolton kielto 1866 oli vasta alkusoitto voimistuvan alkoholinvastaisen kansanliikkeen nousulle poliittisen vaikutusvallan keskiöön.

Samalla kun lainsäädäntö asteittain tiukentui, suomalainen alkoholikulttuuri ja ravintolakulttuuri kärsivät. Kuva viinasta yhteiskunnallisena ongelmana oli kuitenkin laajamittainen, kieltolain tavoittelussa yhdistyivät näkemykset politiikan eri laidoilta. Vuosisadan vaihtuessa alkoholijuomien kieltämisestä oli tullut pysyvä poliittinen teema.

Jos Nikolai II:sta jostakin tulisi kiittää, niin vuonna 1906 uuden eduskunnan säätämän kieltolain vahvistamatta jättäminen on yksi näistä asioista. Asia vain valitettavasti jäi pöydälle ja pulpahti esiin uudelleen ensimmäisen maailmansodan syöstessä Venäjän vallankumousten temmellyskentäksi. Vaikka sota laski kulutusta rankasti, ei sekään auttanut. Kieltolaki tuli lopulta voimaan itsenäisessä Suomessa vuonna 1919 - samana vuonna kuin monissa muissakin kyseistä keinoa kokeilleissa maissa.

Vaan hassustihan siinä kävi, sillä alkoholijuomien kulutus alkoi nopeasti kasvaa ja juomat väkevöityä. Pirtua virtasi maahan ohi alivoimaisen virkakoneiston ja kansalaisten keskuudessa kieltolain oikeutusta alettiin kyseenalaistaa niin lisääntyneen rikollisuuden kuin kansalaisoikeuksien rajoittamisenkin kannalta. Eräät salakuljettajat saivat harteilleen jossain määrin jopa sankarin viittaa, esimerkkinä vaikkapa maineikas Algoth Niska. Yleinen oikeustaju oli kääntynyt nopeasti päälaelleen.

Neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos vuonna 1931 oli lopulta selvä, suomalaiset halusivat laillistaa jälleen viinan. Kansanterveydellisistä ja valtion rahoituksen näkökulmasta syntyi monopolimalli, jolle esikuvia saatiin mm. länsinaapurista. Historiallinen numeroyhdistelmä 5.4.32 klo 10 häämötti.

Lisää Jaloviinaa mun lasiin #

Esimerkkinä uudelle leikatulle konjakille toimi ruotsalaisen sisarmonopoliliikkeen tähtiluokiteltu Eau-De-Vie. Nimivalinta oli aikanaan kiistelty ja sikäli ongelmallinen, että niin akvaviitit kuin konjakin ensimmäinen tislevaihe kantavat vastaavaa nimeä.

Suomessa järjestettiin ruotsalaisten kokemusten avittamana nimikilpailu uudelle tuotteelle. Muun muassa Konjake, esim. Konjake de Napander, Kiva konjakki, Leikkuri ja Viikonvesi sekä letkeät Eloneste, Isän oma pöytä, Herkku, Tarina vettä ja Paavo kilpailivat voitosta. Lopulta sen vei kuitenkin tohtorinna Hildenin ytimekäs Jaloviina/Ädelbrännvin. 17.6.1932 Alkon johtokunta vahvisti valinnan. Lopputuloksena oli menestystarina, jo alusta alkaen eräs maamme myydyimmistä väkevistä alkoholijuomista.

Mää olen lentokone #

kuva puuttuu

Marskin syntymäpäiviä vietetään itäisellä Suomenlahdella vuonna 1942 (SA-Kuva)

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Hietanen ja pojat valmistivat tunnetuin seurauksin kiljua mutta kruunu piti niin romaanissa kuin tosielämässäkin huolta pojistaan myös juomarintamalla. Marski tarjoili sotilaille syntymäpäiviensä kunniaksi 4.6.1942 leikattua konjakkia, tähdettömyytensä tähden Vääpeliksi kutsuttua, eli viidellä konjakkiprosentilla höystettyä viljaviinaa. Kun maailmansota haittasi ulkomaisten väkijuomien saantia, oli kuitenkin Saksan miehittämästä Ranskasta saatavissa huokeaa astiakonjakkia, jonka jatkojalostuksella saatiin sodan tarpeisiin sopivaa voimajuomaa.

Rintamalla Jallua yleisempiä olivat kuitenkin muun muassa rommi, edellämainitut omatekoiset herkut sekä suorastaan juomakelvoton teollisuusalkoholi, jonka kyseenalaisista tislausprosesseista kehittyi pseudotieteen- ja taiteenlaji rintamamiehet humalahakuisuuteen taivuttavissa ankarissa olosuhteissa.

Viinojen Lasse Virén #

Sotienjälkeisen Suomen jaloviinahistoria on kuin allegorinen toisinto Münchenin olympialaisten 10 000 metrin finaalista. Jaloviina nousi, kaatui ja nousi uudelleen. Jallun kansansuosio laajeni osin viinakorttijärjestelmän rakenteen takia, sillä osa maksimiannoksesta oli ostettava leikattuina tuotteina. Alkoholin maltillinen hinta, raskaan jälleenrakennuksen vaatimat raskaat huvit ja varmasti myös Jallun maistuvuus pönkittivät sen asemaa. Jaloviina komeili Alkon myyntitilastojen kärkikastissa 40-luvulta 60-luvulle.

Elokuvamaailmassa jallu esiintyi mm. Pekka ja Pätkä-hupailuissa, joita purkitettiin vauhdilla kasaan osittain Jallun voimin ja osittain siitä huolimatta - päätyipä jalluaiheisia kohtauksia muutama myös filmille.

Helsingin olympialaisturistit saivat vuonna 1952 nautittavakseen mm. brandylonkeroa, jonka juuret juontuivat Jaloviinan ja Pommacin suosittuihin sekoituksiin. Jallupommac, tuttavallisemmin japo, on edelleen seuramme perinteisimpiä juomasekoituksia ja sen valmistus iltojen kohokohtia.

Alkoholilainsäädännön muutokset ja juomatapojen kehitys olivat kuitenkin koitua Jaloviinan kohtaloksi. Laajentunut juomavalikoima ja uudet, eksoottisemmat tuotteet haastoivat Jallun aseman, muotitietoisen viinahienostelun aikana perinteinen leikattu konjakki alkoi vaikuttaa vanhanaikaiselta ja jälleenrakennuskauden ajoittaan raskaat kokemukset haluttiin unohtaa. Lasse Virénin kaatuessa Münchenin takasuoralla Jaloviinan valta-asema oli jo kaatunut ja aikaa myöten se katosi kymmenen myydyimmän listalta.

Vaan mitäpä kaatuminen olisi ollut ilman uutta nousua. Jaloviinan syvälle perimätietoon ja kansanomaiseen kulttuuriin jättämät jäljet kantoivat sen uudelleen esille 80- ja 90-luvuilla elokuvamaailman ja erityisesti raskaamman musiikin piireissä. Jallun rehabilitaatiota sen ansaitsemalle paikalle avusti toki suuresti se, ettei juoma myyntimäärien romahduksesta huolimatta koskaan kadonnut.

Uusien sukupolvien myötä Jaloviinan eri muodot palasivat jälleen myyntitilastojen kärkikastiin ja ennen kaikkea yhteiskunnalliseksi ja kulttuurilliseksi ilmiöksi. Viimeisimpien vuosien kehityksestä voitaneen kertoa, että yhden tähden Jaloviina on kasvattanut suosiotaan tasaisesti, välillä 2010 ja 2013 yksinomaan Alkon vuosimyynti on noussut noin sadallatuhannella litralla. Jotain ilmiöstä kertoo se, että Alko lanseerasi juhlavuonnaan 2012 rajoitetun erän kahden tähden Jaloviinaa ja tämä erä myytiin loppuun ennakkoarvioitakin ripeämmin. Legenda siis elää ja voi hyvin.

Jaloviinakulttuuri #

Yhden (sic) tähden jallupullon juotuaan tulee monilla tutkittua monenlaista. Me ajattelimme tutkia hieman jaloviinan kulttuurisia vuorovaikutuksia.

Under construction

Jaloviinasta sukeutui suosittu juoma harjannostajaisissa. Siitä ja paljosta muusta lisää piakkoin! …tai joskus

Akateeminen jaloviinaseura ry:n historia #

Historiaa leikataan, seossuhde haetaan.

Tämäkin osio on työn alla.

Lähteet #

• Akateeminen jaloviinaseura ry lämpimästi suosittelee Jonna Pulkkisen kokonaisvaltaista jalluhistoriikka “Jallu - jaloviinan ja paloviinan historia”, siispä kipin kapin kirjakauppaan!
• Pulkkinen, Jonna. Jallu - jaloviinan ja paloviinan historia. Helsinki, Minerva Kustannus Oy, 2013.
• Alkon myyntitilastot, http://www.alko.fi/alko-palvelee/alko-numeroina/myydyimmat-tuotemerkit/. Noudettu 9.2.2014.
• Hämyinen perimätieto.